keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Day 8

Voi itku, että voi ihmistä väsyttää. Ehkä vastavoimana sille koitin uskotella itselleni, että pukeutuminen mukavuusalueen ulkopuolelta voisi piristää. No tuskin! Päälleni keräilin mittapuuni mukaan Vilan _tosi_ lyhyen mekon, jonka btw olen ostanut sen vuoren vuoksi! Mekko on farkkukangasta ja farkkuhaalarimainen, jonka lisäksi sen taskut ja napit viehättävät. Kaverina eilen Seppälästä ostetut paksut puuvillaiset sukkahousut ja Hennesin ohuenohut violetti neule, joka kyllä on mukava, mutta pituudessaan ja tyköistuvuudessaan käyttökelvoton sellaisenaan. Yhdistettynä mekon ja paksujen sukkahousujen kanssa olin kuitenkin semisti tyytyväinen päivän asuun. Joskin nuoret kommentoivat tuskailuani helman mitan kanssa jotakuinkin "hei pervo, miks puit noin lyhyen vaatteen päälle?" -Öh. Koska blogaan vaatteista ja halusin koittaa tuntuuko musta epämukavalta? Varsinkin  kun sain taas loistavan syyn käyttää korkokenkiä, jotka tuntuvat jalassa tennareilta ja antavat itsevarmuuden lisäksi myös kivasti pituutta. Mikä paras, paras ostos aikoihin! Kengät ovat Saniletin, ja ostan niitä varmasti kolme paria lisää jos vielä jostain löydän. Ulkona liikkuessa paikkasin mekon lyhyyttä hitusen liian kaikkea olevalla nahkatakilla, jonka helma ulottui näppärästi pari senttiä mekon helman alapuolelle. Toki haaveilen lyhyestä prätkärotsista, jonka voisi pikkujoulukautena yhdistellä vaikka siihen kivaan juhlamekkoon jonka eilen löysin. Vinkatkaa mistä sellainen löytyisi? Edelleenkään toi kokovartaloposetus ei ole mun juttu lainkaan, ehkä joskus Day 200? Sitä odotellessa... Omaa naamaani onneksi rakastan, ja juttujani, toki! Helmet kaulassa on tilattu lovely.fi:stä, joka niin näppärästi tavoitti facebookissa kohdennetun mainonnan kohteen. Facebookin kohdennettu mainonta tuntuu olevan muutenkin tosi tehokasta, sorrun likimain välittömästi. Onepiece-haalari, helmet, CMX-huppari, Iron Fistin mahtavuuskorkkarit kaikkine zombeineen jnejne. Kurjaa olla näin ennalta-arvattava. Ja kun kerran kurjuudesta marisen, voin samalla vaivalla jatkaa. Kuinka näiden kuvien sijoittelu ja raahaminen paikoilleen voi olla näin hankalaa? Ne ei mene kerrassaan kertaakaan niinkun toivoisin. Argh,argh, tupla-argh! Tyydynpä pudottelemaan ne näin pöllösti peräkkäin.


Terveisiä Gestaposta, nahka loppuu kesken!

2 kommenttia:

  1. Yksi kysymys: Mikä ihme tuossa viimesessä kuvassa on?!Siinä on ainakin pääkalloja...

    VastaaPoista
  2. Se on tuon mekon vuori, joka johti koko ostopäätökseen.

    VastaaPoista