Day 56

Lihaksistossa tiesi nyrkkeilleensä. Aamupäivä oli pakko käynnistellä varovaisesti rankaa lämmittelemällä ja kolmen vartin varovaisella joogalla lämpimät vaatteet päällä. Sitten teetä ja hissuttelua ja varovaista tunnustelua, ennen uskallusta lähteä töihin. Päivän näppärät adrenaliinipiikitkin sai hissutteluliikunnasta huolimatta, kun rahapussi oli töihin lähtiessä yhtä visakorttia köyhempi. Puhelinrumba ja pakonomainen laukkujen penkominen tuotti kuitenkin tulosta ja kortti onneksi löytyi kotoa. Seuraava vaihtoehto olisikin ollut Jyväskylä, jossa pankkikorttia olin viimeksi käyttänyt. Onneksi näin! Kylläpä saattaa ihminen olla riippuvainen pienistä sirullisista muovikorteista. Jo ehti vilistää kaiken maailman kauhukuvat silmissä. Päivän asuna jo eilen suunniteltu ja valmiiksi haaveiltu: löysä raitamekko Ginasta, jättimäinen neule ja mäkihyppääjälegginssit, jotka toimivat äärimmäisen hyvin paukkupakkasia vastaan. Jalkaan karvavuoriset siniset talvisaappaat ja matkaan. Neuleen mahduttaminen talvitakin alle on hankalaa, vaan ei mahdotonta. Näppärämpi vaihtoehto tuntuu kuitenkin olevan se, että sulloutuu itse takkiin ja pukee neuleen vasta sisätiloissa päälleen. Kivat vaatteet, joissa tarkenee. Päivän tärkeänä päätöksenä päätin myös erota yhteisöstä "leggings are not a pants, so cover your ass" huomatessani, että lipsun itse ihan samaan haaveiluun. Mitäpä sitä pidemmällä mekon helmalla. Meikatakin jaksoin pitkästä aikaa, jee, ilme ihan toisenlainen.

Day 55

Maanantain vapaapäivä perheen molemmilla puoliskoilla tarjosi rutkasti laiskottelua ja mökin lämpimänä pitämistä. Iltapäivällä alkoi kuitenkin laiskottelu riittää, joten luvassa oli kevyt nyrkkeilyturnaus, tästälähin kaikki pikku erimielisyydethän voidaan ratkoa tuomari Wiin avulla. Tässä siis mitä hienointa kotonaköllöttely ja spontaanisti sporttailuun sopivaa vaatetusta. Hennesin polvihousut, jotka käytän varmasti ihan loppuun, Madonnamalliston lyhythihainen huppari, kerhotossun malliset sukat ja ohut pipo, koska tukka ennen turnauksen jälkeistä saunomista ei kyllä kestänyt katseita, eikä varsinkaan kameraa. Kuvaa lähemmin tarkasteltuani totean, ettei sitä tee myöskään koti. No, omatpa on sotkut! :D

Tunnin urhelluksen jälkeen kelpasi sauna, josta nautin kirjan, omenan ja ison vesipullon kanssa. Semilämpimässä saunassa voi hengailla vaikka kuinka kauan, ja omenat ovat vakkarisaunaevästä silloin kun on aikaa vaan loikoilla ja lämmitellä, ei niinkään vaan "saunoa". Rentoilun ja loikoilun jälkeen alkoikin kiire koputella kitaratunnille ja pukeutumiseen en käyttänyt paljoakaan aikaa. Päälle keräilin paukkupakkasia vastaan vanhat LTB:n lempparifarkut, heartlessin hupparin ja mitään ajattelematta myös T-paidan samanhenkisellä kuosilla. Kun ei kerran kylkiluut muuten näy, niin ainakin toiveissa, ja kahdessa kerroksessa! Kaulaan SE ihana pääkallohuivi ja ulkona toki myös karvavuorinen talvitakki. Kitaratunnilta kotiin ja poseeraamaan keittokattilan äärellä. Kuulostaapa laiskottelupäivä aktiiviselta kun oikein listaa kaiken tekemänsä!

Day 54

Ensimmäinen adventtisunnuntai vieteltiin partiotapahtumassa ja riisipuuroa iltapalaksi keitellen. Partiossa oli juhlat, jonne olisi toki voinut pukeutua juhlavastikin. Hommaani kuitenkin kuului esiripun takana piilossa seisokelu, ja kattoon saakka kiipeily, kuten kuvista paljastuu. Olen enemmän kuin onnellinen, että päällä ei ollut korkokengät ja neulemekko. Myös kipakka pakkanen ohjaili vaatetusta enemmän partiolaismaiseen suuntaan. Harmaat vakosamettihousut Seppälästä, lippukunnan sininen huppari, myssy ja talvikengät soveltuivat juhlajärjestelyiden tukitoimiin mainiosti. Toki lisänä keikkui myös partiohuivi. Kamera ei sattunut matkaan ja kännykkäkameralaatu ei ole mitenkään erityinen, vaan eipä olleet kyllä vaatteetkaan, joten kyllä nuo välttää.

Tunteella ja tuskalla, vaikka katonrajaan...

Day 53

Juhlailta jatkui ystävien seurassa ja hotellissa pitkään nukkumalla. Lauantaipäivän ratoksi ihanat aamupalasalaatit keskustan kahviossa ja karkkikaupan kautta elokuviin toteamaan, että Harry Potterin ensimmäinen osa jännitti ja säikäytteli, sisälsi huomattavan komean pahiksen ja päättyi uskotellen, että paha voittaa. Melko tylsiä kohtia oli monta, mutta toista osaa odotellessa, toivottavasti se pahis ei katoa mihinkään! Kavereiden kanssa kahvittelun kautta kotiin pelailemaan konsolipelejä ja tekemään Mestarin Herkun erikoisjutuista herkuttelusalaattia juustoineen. Vaatetuksessa ei liene paljon mainostettavaa, pillifarkut ja CMX-huppari, synttärilahjaksi saatu kukkahattu (! :D) niittitöppöset ja niitein koristeltu käsilaukku. Pipo on siis oikeasti aivan ihana, ja kivan mallinen, nauratti vaan ystävän kommentti kukasta, joka on koristeena. "Nyt susta tuli kukkahattutäti." Jep! Thats me.

Day 52

Lyhyehkö ja malttamattomaan odotteluun käytetty työpäivä houkutti kokeilemaan vaatteissa jotain uutta yhdistelmää. Pilkullisen hennesmekon päälle harmaa neulepaita, taitaa olla ihan citymarket-kamaa, paksut sukkahousut, ihana rinkulahuivi ja harmaa myssy, sekä rypytetyt nilkkurit toimivat ihan kivasti. Kesämekkojen käyttökausi jää harmittavan lyhyeksi, mutta talvisesti yhdistelemällä niitä voi mukavasti hyödyntää ympäri vuoden. Itselaukaisimelle poseeraaminen ei sitten ihan ottanut onnistuakseen..

 

Mutta sitten asiaan. Töiden jälkeen aloiteltiin kiitosiltaa kaasolle ja bestmanille. Intialaista ruokaa, CMX:n keikka lutakossa, yhdessäoloa ja hotellimajoitus. Tältä näytti illan vaatevalinnat. Päällä niittihihainen pitkä trikoopaita, Hennesin sporttimalliston lyhythihainen huppari. Lyhyt punainen tyllihelmainen pääkallo- ja tähtikuvioinen mekko, joka on yläosastaan aika avara ja rusetteineen melko juhlava, joten teki mieli kätkeä osa mekkoa hupparin alle piiloon. Tällaisenaan yhdistelmä toimi keikkaolosuhteissa ja pakkasessa kivasti. Jalkaan kiilakorolliset mokkasaappaat ja ulkona lisäksi nahkatakki -no tietty. Kiva ilta ja onnistuneet vaatteet. Täytyy muistaa mekon hyödyntäminen hameena toistekin. 

day 51

Eilisen poikalookkiin tympääntyneenä halusin pukeutua hameeseen. Ikivanha, pehmoiseksi kulunut ja saumoista auringonvaloa tervehtivä vakosamettihame alkaa olla entinen, joskin niin rakas, että puen sen päälle niin kauan kun se yhtään vaatetta muistuttaa. Hameessa on kaikki kohdallaan, vaikka se ei kuvassa varsinaisesti vakuuta. Täydellinen mitta, kivat taskut, joihin mahtuu nopeasti pikkutavaraa, hieno malli, joka tarjoaa myös mahdollisuuden pinsseillä tuunaamiseen tms, täydellinen mitta ja mukavuus, sekä vakosametti. Voi surku, että hame on jo niin loppuun käytetty. Löytyisipä edes likimain yhtä ihana tilalle. Tämä kyseinen on ostettu aikanaan Seppälästä. Kaveriksi lempihameelle paksut sukkahousut, horrorpaita ja Ginan musta neuletakki. Hiukset pyrkivät sinnikkäästi eri ilmansuuntiin, joten ne taltutin indiskan myssyllä. Kenkäongelmia ratkoin aamulla verrattain kauan, ja viimein päädyin teddyvuorisiin pääkallokuvioisiin varsitennareihin, jotka jossain aiemmassa postauksessa näkyvätkin. Kiireessä kuvatessa ne unohtuivat jalasta. Muksa perusvaatepäivä, jonka ehdottomasti pelasti lempihame. Ilme kertoo kyllä omaa tarinaansa mukavasta päivästä :DD

Day 50

Tän päivän kantavana teemana oli jonkinlainen sporttihaihatus. Perhe sai uskoteltua, että aamulla on 20 astetta pakkasta. Ja mitä tekee enila? Pitkällisen pohdinnan ja vaatteiden vaihtelun jälkeen valitsee päälle ohuet puuvillahousut... Onneksi loppujenlopuksi pakkasta oli vaivaiset 5 astetta. Paitakin osui käteen hiukan vahingossa. Julkisesti en ole sitä kertaakaan käyttänyt, mutta sen "save the last dance"-vibat ja sporttinen tanssijalook viehättivät. Mielestäni huputon collegepaita on tasan ja tismalleen miesten vaate, ja silloinkaan ei ehkä hienoin mahdollinen vaihtoehto. Vaan nytpä on mullakin. Malli on kiva, lantiolta tyköistuva ja napakka resori, yläkropassa on tilaa ja kaulus on avara. Kuluneita yksityiskohtia ja pikku reikiä hihansuissa ja kauluksessa. Tottakai olen myyty heti kun vaate vaikuttaa vuosia käytetyltä. Rinnassa lukee Grace street, tosin silläpä ei juurikaan ole merkitystä. Collegepaitaan kuuluu joku merkityksetön teksti, joka oikeasti sanoo: "ostan vaatteeni marketista ja oikeasti en edes ymmärrä mitä tässä lukee" Yep! Thats me! Kaulaan kieputin sitä tappopakkasta vastaan punamustan aavikkoarmeijan huivin. Eivätpä olisi arvanneet, että suunnittelun tulos päätyy lumierämaahan hengissäselviämistaisteluun. Ja taas tukka pystyyn, että look olisi varmasti poikamainen ja sport. Kroppa ei ole, mutta onneksi vaatteissa on tilaa, jolla hämätä. Hetkinen? Ketä? Menee omituiseksi höpöttämiseksi tänään. Pitänee tästälähin pukeutua vaatteisiin, jotka sopivat omaan tyyliin. Päivän vaatekerran tarjoaa Hennes, joskin nohevan aavikkotaistelijan huivi on varustelekasta. 

Day 49

Eilisen Ideapark-shoppailun rakkauslapset päätyivät tänään käyttöön ja kokonaisuutena tykkäsinkin kaikista tosi paljon. Ostelin siis mm. Piecesin tosi paksua kangasta olevat sukkahousut, jotka tuovat viboja likimain mäkihyppyspandexeista. Mahtavat aivan liian lyhyiden hameiden ja mekkojen kanssa, josta  päästäänkin heikolla aasinsillalla ihanaan arkimekkoon. Pussihelma, muutama satunnainen rypytys ja hauska kaksiosainen toinen olkain. By Seppälä-vaatteet ovat usein vähän erilaisia, niissä on se juttu. Tosi miellyttävä löytö, koska juuri lyhyttä, likimain tunikamaista jujumekkoa olenkin kaipaillut arkivaatteisiini lisäksi. Alle Hennesin perustrikoo ihanan kirkkaankeltaisena. Keltainen ei kuulu vaatekaappiini juuri ollenkaan, mutta just tässä yhdistelmässä se tuntuu ehdottoman oikealta vaihtoehdolta. Kaulassa näkyy eilen mainostamani kelttikoru. Päälle vielä pakkasia vastaan ihana jättikokoinen neuleponcho/takki, jonka valuva ja jättimäinen muoto, taskut ja mitta vakuuttivat hetkessä. Takin alle vaatteen mahduttaminen saattaa osoittautua hitusen haasteelliseksi, mutta kylmänä työpäivänä superlyhyen mekon kaverina neule rakastutti minut itseensä hetkessä. Viimeaikoina postimyyntivaatteet ovat lähteneet välittömästi palautukseen, ja kivoja vaatteita on ollut hankalaa löytää. Siksi vaatekerrallinen kivoja ja toimivia vaatteita tuo erityisen hyvän mielen. Siis tukka pystyyn, Björn Borgia jalkaan ja töihin.

Day 48

Työpäivä Tampereella lipsahti jotenkin ihmeen kaupalla myös Ideaparkissa shoppailuksi ja matkaan tarttuikin kokonainen uusi vaatekerta, josta huomenna lisää kuvien kera. Lähdin etsimään uusia farkkuja/muita kivoja housuja, arkimekkoa, jollain jujulla ja hupullista ponchoa tai jotain korvaavaa jättineuletta. Missio onnistui likimain hyvin ja olen tosi tyytyväinen hankintoihin pikku bonuksineen. 

Tämän päivän vaatteilta vaadittiin autokestävyyttä ja asiallisuutta normityöpäivää enemmän. Ihan tavalliset kuteet siis kävivät muuten, mutta horropaidat ja pipot eivät kuuluneet tämän päivän vierailun etikettiin. Harvoin käytettyjen vaatteiden häpeäkaapista kaivoin Vero Modan tummanharmaan neuletakin, joka kurotaan vyöllä päälle, alle Hennesin ohuenohut violetti neule, joka ensimmäisessä pesussa lurahti inhoittavan malliseksi. Helma on kummallisen mittainen, epätasainen ja hihat liian lyhyet. Paita on kaunis väriltään ja toimii hätätilassa jonkun muun alla, mutta sellaisenaan en sitä aio enää missään käyttää. Isot ja näyttävät kaulakorut tuntuvat nyt omalta jutulta pitkään jatkuneen helminauhakauden jälkeen. Kaulassa siis puinen kelttikoru, joka muistuttaa hassusti halkaistua avokadoa. (Edit: Kuvan lisättyäni toki huomasin, että koru ei näy uuden pääkallohuivirakkauteni alta juuri lainkaan.) Jalkaan pakkasen pelossa kapeammat mustat pillifarkkuni ja rypytetyt nahkanilkkurit, joiden totesin pikkuhiljaa olevan tiensä päässä. Mulla ei vaan kengät kestä. Onneksi niitä taitaa löytyä useampi pari!

Vaatteet toimivat periaatteessa tarkoituksessaan, mutta joku niissä tänään mätti. Shoppaillessa tuli kuuma, farkut pussittivat polvista, neuletakki ei pysynyt kauniisti kiinni ja alempi neule oli huono joka suuntaan. Välillä hankaliakin kokonaisuuksia. Tähän ei tarvitse tällaisenaan kyllä palata, toki vaatteet yhdistettynä muihin kokonaisuuksiin varmaan palaavat vielä käyttöön. Useasti joku jo tuhoontuomitun kurja ja epämiellyttävä vaatekin voi löytää ihan uuden elämän jossain kokonaisuudessa, josta muuten puuttuisi juuri sen inhokkivaatteen menevä kolonen. Blogia pitäessä huomaan ajattelevani useammin myös niitä vaatteita, jotka on jo piilotettu seuraavaksi kierrätettävien häpeäkomeroon. Välillä päälle sitten löytyy joku helmikin. 

Day 47

Ihanan laiska ja raukea sunnuntai on mennyt surffatessa sohvan ja sängyn väliä, ihanat puhtaat lakanat, kynttilöitä, eikä kiire mihinkään. Metrin pino kirjoja sängyn vieressä takaa viihtyvyyden koko päiväksi ja sarjat telkkarissa vaihtelua kun ei jaksa hetkeen lukea. Tällaisina päivinä kun puhelimet voi sulkea, eikä tarvitse huolehtia kerrassaan mistään velvollisuuksista, latautuu enemmän kun kokonaisella kesälomalla. Asukuva täydentää samaa tunnelmaa. Sängyssä lukiessa mukavuus on pääasia. Pinkit polvimittaiset flanellihousut taitavat olla Seppälästä, pöllönkuvat täydentävät eleganssin. Polvisukat violeteilla pääkalloilla suojaavat kylmältä vanhassa puutalossa, pinkki myssy melkein matchaa polvihousuihin ja pitää aamutukan piilossa katseilta, horropaita tuo hyvän mielen ja täydentää jo valmiiksi värikylläisen paketin. Kylläpä on ihmisen hyvä olla kirjoineen ja lakanoineen! Jääkaappi on täynnä ruoka-aineita, joista voi tehdä vaikka mitä herkkua, ja uusia teelaatuja on kerrassaan pakko maistella. Ulos en aio tänään uskaltaa yhtään enempää. Lakanoiden vaihto ja petivaatteiden puistelu terassilla riittivät mainiosti. Laiskuus on Luojan lahja ihmiselle, välttyy monen turhan työn tekemiseltä. Illalla kenties vielä saunaan ja rauhassa nukkumaan.

Day 46

Lauantaina työt taas kutsuivat ja halusin päälle jotain mukavaa, ei kuitenkaan mitään ihan umpitylsää. Päällä Seppälän reiluhelmainen trikoomekko, harmaat kukonaskelkuvioiset sukkahousut ja hiukan vaaleamman harmaa ekotrikoopaita, jonka kauluksessa ja hihansuissa on hiukan rypytystä. Päähän samaa värimaailmaa myssy ja jalkaan pitkävartiset punaiset Vagabondin nauhasaappaat. Ranteessa oli punainen leveä rannekoru pienistä helmistä ja kaulassa pääkallohuivi, johon olen kyllä totaalisen ihastunut. Töissä hengailuun ja kotona konsolipelailuun asu toimi hyvin ja toi hyvän mielen. Rento ja pehmeä, jossa on hyvä ja helppo olla. Lauantai-iltojen työkeikat on ihania juuri siksi, että on koko päivä aikaa miettiä mitä pukee päälle, ja valita hengailuun juuri sen päivän fiiliksen mukaisia juttuja. Kuvakin onnistui kun oli mukavaa olla vaatteiden sisällä.

Day45

Päivällä töissä vaaleissa farkuissa ja ysärityyliin reilussa mustassa neulepaidassa. Kuva jäi ottamatta kun kotiin tullessa lahkeet olivat jäiset ja lumessa, ja myöhemmin hautauduin peittojen sekaan lukemaan kirjoja. Illalla kuitenkin tuli yllärilähtö vierailemaan pikkujouluissa, joten pikana juhlakuteita päälle ja matkaan. Kuvat koitin napsia yöllä kotiutuessa itselaukaisijalla, ja kamera halusi tarkentaa johonkin aivan muualle kun kuvauskohteeseen. Saa näistä nyt kuitenkin idean selville. Päällä synttärilahjoiksi tulleet ihanat siipikorvakorut ja Venizin mahtava pääkallohuivi, just huisin kivat värit ja ihanan pehmeä materiaali! Ulosmennessä pikkujouluvaatteiden kaveriksi nahkatakki. Muuten verkkosukkahousut, naamioituina tavallisilla, pussihelmainen hame solkivyötäröllä, pitkän mallinen t-paita, pallokuvioinen bolero ja levykaulakoru. Ihan simppeliä, kiireessä keräiltyä, mutta mun tyylistä ja mukavaa. Ranteeseen kieputin tummanharmaat hohtavat pitkät helmet.

Day 44

Jopa oli huono päivä, ei juurikaan naurata. Asu tosin oli ihan muksa. Ginan raitatunika, Hennesin hiukan pidempi musta neuletakki ja onlyn farkkulegginssit. Lisukkeena jättihelmet markettilöytönä. Asu tuntui ihan kivalta ja toimivalta. 

Day 43

Blogissa vuorossa väsyneen ja vanhentuneen juhlijan kotiinpaluu. Päällä ei ole kerrassaan mitään, mitä ette olisi nähneet jo aiemmin. Indiskan myssy, cupcakecultin luottohuppari, Onlyn rikkinäiset pillifarkut ja crocsit, jostain kumman syystä. Poseeraus on jopa tähän blogiin melko luokaton. Saunan jälkeen kotona hengailu muuttui mahtavaksi, kun kiskoin taas OnePiecen päälle. Tähän haalariin ihan oikeasti voi rakastua niin, että ei haluaisi pukea päälleen oikeastaan mitään muuta.

Day 42

Synttäripäivä edellytti pukeutumista kolmeen kertaan. Käytännöllisyydestä ei pliis sanaakaan. Päivä siis rakentui matkasta entiseen opiskelukaupunkiin, alumni-illasta, jossa piti midisti edustaa ja karaokekierroksesta paikallisissa, ihan vaan bilehengessä. Kuvaajaltakin päivä vaati, kuvat ei siitä tosin todista. :D Päivän asut siis:
Ekassa kuvassa Hennesin harmaa vakosamettihame ja Cupcakecultin huppari eli perussetti matkustamiseen tai mihin vaan rentoiluun.

 Toisessa kuvassa päästään jo alumni-iltaan ja vaatekerran kuvaukseen, siinä vaiheessa kun kuvaaja hermostui mun kritiikkiin, joten: Kauimmin etsitty levykaulakoru, violetti t-paita ja Jyväskylästä shoppailtu pallokuvioinen bolero. Alemmassa kuvassa myös Seppälän pussihame, ihana. Ei sit muuta :D

Kato ny mikä pygmi sä oot!

Bilevaatteista sen verran, että jo päivällä totesin niiden olevan kitch, camp ja horror. Lisukkeena siis luurankopaita Hennesiltä, solkihame Seppälästä ja iki-ihana nahkatakki. Kahdessa edellisessä asussa myös Björn Borgin niittitöppöset. Ei tässä muuta, huomenna ehkä kalsarikuva. Päätellen siitä, että kaikki laukun tavarat on puettu päälle samana  päivänä.

Day 41

Vapaapäivän starttina kävin kampaajalla hankkimassa tukkaan uutta väriä ja ryhtiä. Ja kiva siitä tulikin, kuten aina. Hyvä, luotettava ja oman tyylin näkevä kampaaja on kyllä ihan mahtava juttu, en halua enää palata siihen pelkoon ja jännitykseen, joka oli ennen jokaista kampaamoreissua tosiasia, sekä kyyneleiden nieleskelyä ja kuukauden myssypakkoa käynnin jälkeen, kun näkemykset eivät osuneetkaan aivan yksiin. Nykyisestä paikasta olen kävellyt ulos aina tyytyväisenä ja hiuksissa, jotka tukevat omaa tyyliäni. Mahtavaa! Kuvaajaa ei sensijaan kiinnostanut mun tukka eikä kuvaaminen, joten itse turhautuneena räpsityt kuvat eivät nyt varsinaisesti korosta hiusten hienouksia. Koittakaa kestää. Päällä tänään uusi ja päheä kylkiluukuvioinen t-paita, pillifarkut MicMacilta ja Hennesin harmaa perushuppari. Talvikenkäkätkökin löytyi ja sen uumenista jalkaa valikoituivat pääkallokuvioiset lämminvuoriset koripallokengät.

 

 

Day 40

Sunnuntaipäivä tuotti yllätyksiä niin hengailun kuin myös pukeutumisen suhteen. Olin ajatellut maata päivän sohvalla ja siirtyä iltapäivällä porukoille isänpäiväruokailun ja hengailun hengessä. Aamulla kuitenkin kävi käsky mummolaan ja siellä pohdinnan tuloksena päädyttiin siihen, että mun koti on paras vaihtoehto saunomiselle, ruokailulle ja hengailulle. Siksi siis aamupäivän asu käsitti pääasiassa ensimmäiset vaatteet, jotka käteen osuivat. Veromodan farkut, bändihuppari ja hennesin pipo toimivat siis ulkokuorena ihmisten ilmoilla. Päivän suunniteltu kotiasu siis pääsi oikeuksiinsa vasta myöhemmin, saunan jälkeen. Tähän suunnittelun kukkaseen sisältyi siis mustavalkoraidallinen mekko, kukonaskelkuvioiset harmaat sukkahousut, Vagabondin viininpunaiset nauhasaappaat ja eilen ostettu levykaulakoru. Naaman kiilto ja meikittömyys siis menee saunan ja iltakuvien piikkiin. Saappaat toki näkivät ulkoilmaa melko rajoitetusti, mutta ne oli suunniteltu asun osa ja siksi siis myös kuvissa.

Day 39

Yllättävä mahdollisuus shoppailureissuun Jyväskylässä, oli hyödynnettävä, vaikka ostostelu ja kaupoissa kiertely sekä tungoksessa hengailu ei lempiharrastuksiini todellakaan kuulu. Nurkan takana kolkutteleva isänpäivä kuitenkin puolipakotti ostoksille ja tarttuihan matkaan sitten paljon muutakin haaveiltua ja suunniteltua. Suurempiin heräteostoksiin en ihme kyllä sortunut. Ostokset varmaan löytävät käyttöön lähiaikoina ja saavat siten oman osuutensa julkisuudesta. 

Pakko on kuitenkin leijua kaulakoruostoksellani. Olen etsinyt kuukausia juuri tietynlaista kaulakorua, jollaista en ole tietääkseni nähnyt koskaan missään, vahva tarve sille kuitenkin on ollut. Vahva mielikuvitus on toisinaan hankala kaveri. Pystyy täysin visualisoimaan mielessään vaatteen, korun tms, jonka ehdottomasti haluaa, mutta ei löydä sellaista mistään. Tähän yhdistettynä kädettömyys kaikissa käsitöissä, ompeluksissa ja askartelujutuissa, aiheuttaa tosi suurta turhautumista. Kuukausien etsiminen ja kysely ei kuitenkaan ollut, turhaa, sillä tänään Jyväskyläläisestä Bijou Brigitte- koruliikkeestä löytyi niin liki toivotunlainen kaulakoru, että kannoin sen kotiin innostuksesta hihkuen. Ihanat lommoiset, erikokoiset ja limittäiset metallilevyt miellyttävät silmää ja koru on kertakaikkisen ihana. Muutenkin huomasin reissussa ihmeellisiä harakkamaisia piirteitä. Käytän koruja tosi vähän, pääasiassa joitain helmiä ja samoja sormuksia päivittäin. Nyt kuitenkin kiertelin koruliikkeitä ja vaatekauppojen koruhyllyjä tosi pitkään. Likimain kaikki näytti ihanalta ja kivalta. Ehkä tulevaisuudessa on luvassa lisääntyvissä määrin koristautumista ja koruilla asustamista. 

Shoppailuasuna oli perusmustat pillifarkut, Björn Borg- tossut, Hennesin rinkulahuivi ja Seppälän villakangastakki, johon ihastuin erityisesti kauluksen vuoksi. Koristeena muumien mörkö- pinssi, jonka minulle valitsivat viisi ja seitsemänvuotiaat veljekset. Poikien mukaan mörkö oli minulle juuri sopiva, "ihan kun sä". Lasten suusta se totuus jne. :D Sisävaatteina musta perustoppi, jonka päällä löysä pääkallotoppi Ginasta, ja Hennesin neuletakki. Mukava päivä ja muutama kiva uusi hankinta. Päivän musiikkina Stam1nan Vanhaa Paskaa- levy, joka on koottu vanhoista demoista. Mainio setti, joka toimii korvaani huomattavasti nykyistä tuotantoa paremmin. Kaikille vuodet eivät ole armollisia.