Day 173

Ja kamalan väsyttävä ykkösvapaa kotona möllöttäen. Illalla kevään toisiksi viimeinen kitaratunti, ja sitä varten jalassa pari tuntia jopa farkut. Farkut, jotka on muuten aina tosi kivat, mutta joiden lahkeet näyttää näissä kuvissa ihan liian lyhyiltä. Johtuen ehkä siitä, että ne ovat sitä ihan oikeastikin. Juuri niin vähän liian lyhyet, että se ei aina ehdi ärsyttää, mutta toisaalta riittävästi siihen, ettei muuten loistavat housut voi koskaan olla lempifarkut, niiden muista hyvistä puolista huolimatta. Yksin kotona iltaa viettäen, piti taas turvautua itselaukaisijaan. Farkkujen kaverina eiliseltä tuttu kissapaita twistillä, ja pitkähkö musta neuletakki, joka keinokuituisena rätisee niin, että korvia särkee. Uskomattoman epälooginen tarinan suoltaminen loppuu nyt tähän. Kuvat puhukoot puolestaan. Stop.