Day 159

Ja töihinpaluu, vähän heikohkona ja puolikuntoisena, mutta kreivin aikaan. Vielä ei ehtinyt kerryttämään tajutonta ja selvittämätöntä kaaosta. Sen sijaan ehti totaalisen kyllästyä kotona tylsäilyyn ja nettitv:n pakonomaiseen selailuun, sekä huonojen uutisten panikointiin. Muuta ajateltavaa ja ihmiskontakteja, kiitos kyllä. Sitäpaitsi, mä rakastan mun työtä, en ehkä sen kaikkia puolia, mutta kokonaisuutena se on tyydyttävää, haastavaa, hauskaa, monipuolista, joustavaa, luovaa ja tosi palkitsevaa. Ammatinvalinta ei olisi voinut osua enempää nappiin. Huomispäivääkin odotan innosta kihisten. Pitkästä aikaa taas asiakastyötä. Jee! :) Työvaatteina Vero Modan perusfakut ja vuosia vanha Hennesin sammaleenvihreä V-aukkoinen neulepaita, jonka palautan käyttöön säännöllisin väliajoin. Yksivärisen paidan koristeeksi vintage-rintaneula, 60-lukuinen kukka-asetelma ruskealla emalipohjalla. Löytö mummon korulipaston kätköistä. Neuleen alle musta, hiukan puhvihihainen pitsireunuksinen t-paita, joka pilkisti juuri sopivasti kaula-aukosta. Kuvaksi poseeraamiseen kyllästyneen ihmisen kiireotos. :D