Day 135

Perjantain vaatteina muutaman tunnin toimistopalaveriin vanhat vaaleat levenevälahkeiset farkut, joilla on tarina. En ole koskaan oikein lämmennyt vaaleille farkuille, mutta nämä on myyty mulle puolipakolla. Hengailin opiskeluaikana kaverin kämpällä verkkareissa, kun saatiin haihatus lähteä kaupungille. Verkkarit ja huppari ei oikein sopineet ajatuksen kanssa yhteen, joten piti käväistä kaverin vaatekomerolla tutkimassa, mitä pukea päälle. Farkut ja kiva toppi löytyi, ja kun sain ne päälleni, ei kaverini enää halunnut niitä takaisin. Jos oma vaate näyttää toisen päällä paremmalta, ei sitä sen jälkeen halua enää itse pukea. Ostinpa siis farkut, vaikka aika pitkään epäilin niiden soveltuvuutta omaan vaatekaappiini. Toppi ei ehkä enää ole mun tämänpäiväistä tyyliä, mutta farkut on vielä hyvässä kunnossa ja ne on toisinaan kiva pukea päälle, jos ei muuten niin vaihtelun ja muistojen vuoksi. Muistelofakkujen kaveriksi myös aika vähän käytetty vaate. Viimetalven alennusmyynneistä mukaan tarttunut tuhkanharmaa neuletakki, joka sidotaan kiinni vyöllä. Sellaisenaan takki ei kovin sievästi istu, mutta jättimäisen vintagehuivin alle hukutettuna se toimi ihan mukavasti pakkaskelissä. Ja asiallisuusrilleillä mennään. Ah useampien silmälasien autuutta. Kasvot näyttävät ihan erilaisilta ja pienellä vaivalla saa kivaa vaihtelua.