Tämän päivän vaatteilta vaadittiin autokestävyyttä ja asiallisuutta normityöpäivää enemmän. Ihan tavalliset kuteet siis kävivät muuten, mutta horropaidat ja pipot eivät kuuluneet tämän päivän vierailun etikettiin. Harvoin käytettyjen vaatteiden häpeäkaapista kaivoin Vero Modan tummanharmaan neuletakin, joka kurotaan vyöllä päälle, alle Hennesin ohuenohut violetti neule, joka ensimmäisessä pesussa lurahti inhoittavan malliseksi. Helma on kummallisen mittainen, epätasainen ja hihat liian lyhyet. Paita on kaunis väriltään ja toimii hätätilassa jonkun muun alla, mutta sellaisenaan en sitä aio enää missään käyttää. Isot ja näyttävät kaulakorut tuntuvat nyt omalta jutulta pitkään jatkuneen helminauhakauden jälkeen. Kaulassa siis puinen kelttikoru, joka muistuttaa hassusti halkaistua avokadoa. (Edit: Kuvan lisättyäni toki huomasin, että koru ei näy uuden pääkallohuivirakkauteni alta juuri lainkaan.) Jalkaan pakkasen pelossa kapeammat mustat pillifarkkuni ja rypytetyt nahkanilkkurit, joiden totesin pikkuhiljaa olevan tiensä päässä. Mulla ei vaan kengät kestä. Onneksi niitä taitaa löytyä useampi pari!
Vaatteet toimivat periaatteessa tarkoituksessaan, mutta joku niissä tänään mätti. Shoppaillessa tuli kuuma, farkut pussittivat polvista, neuletakki ei pysynyt kauniisti kiinni ja alempi neule oli huono joka suuntaan. Välillä hankaliakin kokonaisuuksia. Tähän ei tarvitse tällaisenaan kyllä palata, toki vaatteet yhdistettynä muihin kokonaisuuksiin varmaan palaavat vielä käyttöön. Useasti joku jo tuhoontuomitun kurja ja epämiellyttävä vaatekin voi löytää ihan uuden elämän jossain kokonaisuudessa, josta muuten puuttuisi juuri sen inhokkivaatteen menevä kolonen. Blogia pitäessä huomaan ajattelevani useammin myös niitä vaatteita, jotka on jo piilotettu seuraavaksi kierrätettävien häpeäkomeroon. Välillä päälle sitten löytyy joku helmikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti